Halloween tai pakanallisemmalta nimeltään Samhain kuten minä sitä kutsun, on yksi vuoden lempipäiviäni. Minun oli tarkoituksena tehdä tämän päivän kunniaksi vähän isompikin aiheeseen liittyvä postaus, jossa kerron tämän juhlan taustoista ja tavoista ympäri maailman. Minun päiväni vain alkoi kovin surullisissa merkeissä, kun löysin yhden meidän viidestä kissastamme kuolleena. Nyt en jaksa muuta kuin sytyttää kynttilöitä ja käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan kauhuleffaa. Tässä kuitenkin Samhainin kunniaksi tunnelmaltaan kummitusmainen runo the Raven, yksi lempirunoistani.
"The Raven"
by Edgar Allan Poe
by Edgar Allan Poe
Once upon a midnight dreary, while I pondered, weak and weary,
Over many a quaint and curious volume of forgotten lore--
While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping,
As of some one gently rapping--rapping at my chamber door.
"'Tis some visitor," I muttered, "tapping at my chamber door--
Only this and nothing more."
Over many a quaint and curious volume of forgotten lore--
While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping,
As of some one gently rapping--rapping at my chamber door.
"'Tis some visitor," I muttered, "tapping at my chamber door--
Only this and nothing more."
Ah, distinctly I remember, it was in the bleak December,
And each separate dying ember wrought its ghost upon the floor.
Eagerly I wished the morrow;--vainly I had sought to borrow
From my books surcease of sorrow--sorrow for the lost Lenore--
For the rare and radiant maiden whom the angels name Lenore--
Nameless here for evermore.
And each separate dying ember wrought its ghost upon the floor.
Eagerly I wished the morrow;--vainly I had sought to borrow
From my books surcease of sorrow--sorrow for the lost Lenore--
For the rare and radiant maiden whom the angels name Lenore--
Nameless here for evermore.
